Kuvanveisto ei koskaan ole ollut vahvuuksistani, mutta tässä työssä sitä ei ainakaan omasta mielestäni huomannut.
Kuvanveiston ideana on tuoda taide paperilta kolmiulotteiseksi niin että sitä voidaan katsoa, joka suunnasta niin alta, päältä ja sivuista.
Kuvanveistossa materiaalina voi käyttää mitä tahansa nykyään. Kipsiä, puuta, savea, muovia, marmoria, graniittia, jätettä, paperia, roskaa... mitä ikinä nyt keksikään sillä taiteessa ainoastaan taivas on rajana vaikka voihan pilvissäkin nähdä erilaisia muotoja, ehkä siis pilvetkin ovat jonkun veistoksia.
Meidän tehtävänä oli tehdä veistos pareittain. Opettaja antoi meille sana pareja, joista oli tarkoitus luoda kaksi veistosta, jotka muotoutuvat yhteen. Minä ja Enna valitsimme sanapariksemme uusi ja vanha ja melko nopeaa niitä ieoita alkoikin tupsahdella. Päätimme tehdä kahdet kasvot. Pienen vasta maailmaan tulleen vauvan kasvot sekä paljon maailmaa nähneen vanhan vanhan ihmisen kasvot, jotka olivatkin jo lähes kuin kuolleet lopulta.
Olin todella tytyväinen meidän lopputulokseen.
Tämä työ oli koko kurssin suosikkini!
Työssä tuli käyttää jotain sommittelu menetelmää ja näitä menetelmiä on taas monia.
Sommittelun suunnittelussa on kuitenkin kiinni siitä, että kuvan yleiskatsaus on hyvin suunniteltu. Kuvan muodot, värit ja horisontti pitää sopia työn teemaan.
Tehtävänä oli taidekuva taidekuvan sisällä. Meille oli annettu erilaisia taidekuvia, joista tuli valita yksi. Taidekuva oli tarkoitus piilottaa omaan työhön niin hyvin ettei kuvasta erota mikä siihen on lisätty.
Ideani lähti siitä, että löysin kaksi omenapäätä joilla on naamiaisasu maskit. Lähdin luomaan kahta naamiaisissa olevaa mekkotyttöä, jotka ovat kuvattavana omenatarhassa.
Käytin työssä vahaliituja sillä tykkään kuinka iloisia ja värikkäitä töitä niillä saa aikaan.
Lopputuloksesta tuli minun mielestäni ihana ja värikäs. Käytin työssäni kolmiosommitelmaa, joka muodostuu omenapää prinsessoista ja heidän mekoista.
Ensimmäisen työn aiheena meillä oli väriharmoniat. Väriharmonioihin kuuluu lähiväriharmonia, yksiväriharmonia, valööriharmonia sekä vastaväriharmonia. Meidän työnä oli luoda neliösommitelma, jossa käytetään jotain näistä väriharmonioista. Neliösommitelma luotiin neljälle eri neliönmuotoiselle paperille samalaisena.
Mie olen aina tykänny kuvis töissä käyttää vastavärejä ja varsinkin sinistä ja oranssia joten oli selvää että käyttäisin näitä, mutta itse toteutus vaiheessa idea ei enään toiminut ollenkaan ja pitikin keksiä jotain täysin erilaista.
Mieleeni tuli marimekon kaivo pussilakanani ja idea tulikin lopulta sitä kautta. Halusin käyttää uuden idean löytymisen jälkeen työssäni yksiväriharmoniaa.
Lopputuloksena työn oli tarkoitus luoda kaledoskooppi, eli neliöitä siirtelemällä kuvion oli tarkoitus muuttua erilaiseksi kuin lähtökohdassa.
Tykkäsin tästä työstä kovasti ja tykkäsin lopputuloksestani. Erilaisten värien käyttö on kuviksessa parasta ja tässä työssä siihen oli täydet mahdollisuudet.
